José Luis Rico

Suomennos: Anne Ketola

Kuva: Emma Toukonen

( español ) (english)

Peruskoulu

Teräsportti avautuu, ovet avautuvat.
Kävelen pengertä ympärilläni lapsia jotka
kinastelevat, tönivät toisiaan auringon alla.
Yksi sylkee keltaisten lehtien seasta
kohti muita, jotka kerääntyvät saarnipuun ympärille 
ja yrittävät vetää tämän alas jaloista. 
Pojan potkuista ja vastarinnasta
muistan Hugon, joka oli ryhmämme pää;
suojeli meitä isompien rähinöiltä
ja puolusti minua kuin veli. 
Hän ei koskaan lakannut olemasta lapsi, hän jäi yksin 
ja on nyt vankilassa kolmatta vuotta. Näin hänet,
odotettuani tuntikausia, 
oranssissa haalarissaan, hauraampana kuin yhdeksänvuotiaana.        
Kuukausien eristyksestä
kalpea iho
ja hänen hohtavat silmänsä
puhuivat minulle tuon järkkymättömän
lasin läpi; iiris ja sitä ympäröivä
ruskea ja häviävä valo
hukuttivat sanani. Molemmat
olimme hyväksyneet, hän osaltaan ja minä omaltani, 
että saatoimme vain katsoa toisiamme,
hengittää.
Sanoin hänelle: Hugo, tämä ei ole
sitä mitä odotimme; olemme typeriä
ja se voima joka meillä oli 
murtui sirpaleiksi kuin luu. 

Muistan hänet leikkimässä lasten joukossa.
Volframin ja lasin polttopisteenä on syysauringon hehku.


_______________________________________________________

Isäni Disneylandissa

Katossa on reikä
ja kuun valo 
kylvettää tavaroita. 
Isäni kävelee vajassaan.
Käsistäni kulkevat valokuvat
muistuttavat, että hän oli nuori naistenmies 
hitaiden ja tuulen tapaan katoavaisten,
hän meni naimisiin, sai minut ja siskoni
ja kuljetti meitä Disneylandissa käsivarsillaan. 
Pysyäkseen valppaana
hän kastelee kasvonsa vedessä 
ja kävelee kohti valoa reiästä
jonka varkaat tekivät päästäkseen sisään. 
Hän etsii kahdenkymmenen vuoden työllä
tienattuja koneita. 
Lähes kaikki ovat poissa. 

Hän katsoo reikää katossa
ja tuhkaa joka jäi sytytetyistä papereista;
jos tunnit olisivat pisaroita
tippumassa jääpuikoista 
jotka syntyvät siitä kylmyydestä joka elämä on
tänään ne lopulta rikkoisivat hänet. 
Olen kotona, kirjoittamassa
että pitäisimme yhdessä vahtia 
siltä varalta että varkaat palaavat. 
Eräänä iltapäivänä nousin katolle
ja näin ompelijattaria humaltumassa
alla taivaan joka avautui 
kivuliaana aurana kaupungin antennien ylle.
Yksi heistä löysi
veljensä ruumiin jalkakäytävältä
ja raahasi tämän sairaalaan siten kuin suinkin kykeni.
He joivat pulloista jotka olivat suuria ja himmeitä
kuin miekkavalaan vatsat
tästä vedenalaisesta tunnelista nähtyinä    
mutta ajatus Disneylandista
maistui mielestäni pölypilveltä
koska elämäni oli toinen
ja pullot ja talojen epäjärjestys
kirjoittivat itsensä käsiini. 
Tunsin että kaupunki oli minun syytäni. 

Isäni kävelee koneiden keskellä
ja valovana muistuttaa tunnelia
jonka ympärillä valaat uivat. 
Silloin salpa liikahtaa,
isäni lähestyy ovea 
ja lataa aseen
siten että naksahdus
kuuluu oven toiselle puolen.
Koneet hiljenevät. 
Pidämme vahtia, pistooli kädessä, 
aamunkoittoon asti. 

José Luis Rico
José Luis Rico

(Ciudad Juárez, 1987) is a poet and translator from Northern Mexico currently living in Finland.
José attended the National Fine Arts Institute Poetry Workshop in his hometown, under the direction of César Silva Márquez.
Blanco (2012), his first chapbook, was published by the independent publisher La Dïéresis. Duna, his second chapbook, appeared through the Fondo Editorial Tierra Adentro in 2013. His book Jabalíes was published by the Fondo Editorial Tierra Adentro in 2015.
He has been awarded with creative writing fellowships by the Fundación para las Letras Mexicanas, 2010-2012; the International Seminary for the Development of Young Translators, sponsored the French Institute for Latin America and the French Embassy in 2012; the Chihuahua State Arts Council “David Alfaro Siqueiros” Fellowship Program in 2014; and the New York University Graduate School of Arts and Sciences, 2016-2018; and Mexico’s National Endowment for Arts and Culture, 2018-2019.
Winner of the National Poetry Prize for Young Writers “Guillermo López Muñoz” in 2012; the Premio Chihuahua Award for the Arts and Sciences in 2014 in the category of “Literature” with a specialty in poetry; and the National Prize for Young Poets “Francisco Cervantes Vidal” in 2015. 

One Reply to “José Luis Rico”

Leave a Reply