[ português ]
Kääntäjä: Tarja Härkönen
Kirje isälle
Nyt kun sinä
muistutat lähinnä
lihapalaa jonka silmät
tuijottavat tummaa kattoa
vuoteessa jossa luultavasti
et tule kuolemaan yksin
vain siksi että edes sylkeäsi
et pysty nielemään itse
seuranasi yksin tämä letku
joka sinua ruokkii
mietin vieläkö
on voimassa äidin kielto
kertoa sinulle miten
limakalvot rakastavat
ne jotka ovat minun
ja rakastaisitko minua todella
niin paljon vähemmän
jos tietäisit miten paljon ne
ovat jo kohdanneet hankausta
joka ei kuulu niille
biologisessa eikä uskonnollisessa
mielessä ja pyytäisitkö myös
tytärpojallesi
kuolemaa jota toivoit
niin monille kaltaisilleni
kun he ilmestyivät ruutuun
Globo da Recordin tai
Manchete do SBT:n kanavilla
jotka aina muodostivat
napanuorasi
perinteeseen
ja panisitko heidät todella
kohtaamaan suuren
väkivaltaisen tuhon
kuten mylvitte
solvauksia syytäen
niin kuin ainakin macho
joka on syntynyt tämän
sisäisten machojen maan
sisäosissa ja uskoen
ylpeästi mutta
virheellisesti että isä
on se joka täyttää
jääkaapit ja huolehtii
että pöydästä ei puutu
ravintoa joka ruokkii
niitä samoja limakalvoja
joissa virtaa
hänen verensä
mutta ei hänen Jumalansa
ja rukoilee tässä vuoteessa
veisuonten halkoessa aivoja
kuin hellittämättömät purot
jotka virtaavat uomistaan
jos tietäisit
miten petturuuttani
likasin kaikkien patriarkkojen
pöydän
ja mietin sitäkin
ottaisitko minut vastaan
yhtä lempeästi
kuin otat nyt vastaan
suudelman otsallesi
tältä tytärpojaltanne
joka ei ole enää
kuin nurin käännetty
kuvanne ja kaltaisenne
sellainen peili
joka heijastaa sukupuolen
ja uskonnon vastakkaisina
tai lapsuuden piirretyn
elokuvan oikeussalin
missä ruudulta
voi katsella
maailmaa nurinpäin
ja vihaisivatko
Isä ja isä todella
biologian ja uskonnon
normien mukaan
maailmaan saatettua
joka kuitenkin myöhemmin
taitavasti on rikkonut lakeja
jotka Isä ja isä
ovat meille säätäneet
vaikka tietävät että olemme
kaikki virheitä
tässä maailmassa
missä suvun jatkaminen
on niin perusjuttu
ettei siinä ole mitään
iloa ja katson
sinua
näillä silmillä
joista ei ehkä koskaan
heijastu Isä
mutta jotka näkevät nyt isän
minä
itsekin palanen
lihaa
kera silmien
pyydän armoa
hiljaa
sillä en edes pysty
sanomaan ettei
enää ole aikaa
ja silti
ja kuitenkin
ja siitä huolimatta
ja sittenkin
vastarinnan edessä
peloissani
että horjutan tiettyä
alkeellista järjestelmää
perusteissa
talon alla
makuuhuoneen alla
tämän lainatun
sairaalasängyn alla
valitsen
jälleen kerran
hiljaisuuden
